Jälleen yksi uusi jenkkideathporukka, joka tekee retrohommansa täsmälleen oikein – arviossa Gatecreeper

Julkaistu Infernossa 8/2019.

Gatecreeper
Deserted
Relapse

Arizonan aavikolta heijastuu mustaa valoa. Kuin kärpänen halogeenilamppuun ohjaudun tahdotta kohti määränpäätäni. Tuo HM-2-pedaali, se on vastustamaton…

Gatecreeper ei ole uudistamassa lajiaan miltään osin. Se on ytimeltään vanhan liiton death metal -bändi, joka ottaa vaikuttajiltaan ne parhaat jutut. Blenderissä sotketaan Dismember, Leprosy-Death ja Autopsy. Solutasolla vaikuttava liemi purkautuu luovien heppujen käsissä tutulta kuulostavina sävelinä. Silti Gatecreeper on oma uhkaavana vellova entiteettinsä. Suomeksi: Gatecreeper on jälleen yksi uusi jenkkideathporukka, joka tekee retrohommansa täsmälleen oikein. 

Bändi jatkaa Sonoran Depravationilla (2016) aloitettua perinnekuololinjaansa. Kaikki on pykälässä lähdöstä. Kitarasoundit, tempot, solistin tyyli. Desertedin taika on kuitenkin siinä, miten kokonaisuus hoidellaan himaan ilman apinoinnin makua. Mainitut vaikutteet noteeraa jo alkutahdeista. Kumma kyllä ne tuntuvat ainoastaan positiivisen energian lähteinä. 

Ensin naamaan iskee Converge-kitaristi Kurt Balloun perinnettä kunnioittava tuotanto. Kitarat murisevat sopivasti alavatsan tuntumilla, rummuissa on tuttu kaiku. Laulusoundikin on roudattu laadukkaalla aikakoneella suoraan vuodelta 1989. 

Chase Masonin laulusuoritus on silkkaa ässäkamaa. Hän tuo tuskan julki taidokkaasti juuri oikeaan kohtaan – siihen paikkaan, mihin Bolt Thrower tai Entombedkin olisi sen aikoinaan raijannut. Tässä, ihmiset, on sitä death metalia. Ja kyllä: Deserted on tämän vuoden parhaita alan levyjä.