Jonkin mielenkiintoisen äärellä – arviossa Uncommon Evolution

Julkaistu Infernossa 1/2020.

Uncommon Evolution
Algid
Argonauta

Jenkkibändin debyytin kannessa patsastelee hyisessä metsässä metelöivä komeasarvinen hirvi tahi muu vastaava uljas luontokappale. Kuva on hieno ja vastaa pienen totuttelun jälkeen myös levyn sisältöä.

Viiden kappaleen ja puolen tunnin pituus tuntuu sisältöön nähden juuri sopivalta. Tuplamäärä tätä samaa toisi sävelmien samankaltaisuuden liiaksi näkyville, mutta tässä mitassa revittely iskee komeasti.

Erinomaiselta soundaavat kappaleet sisältävät liejuista rokkausta Cathedralin malliin. Paiskonta on raskasta ja groovaavaa, ja virkistelyä harjoitetaan hyvin ajoitetuilla sooloilla. Parhaimmillaan sielua ja bluesia löytyy kuin Downista. Komeasti irtoava laulukin on kuin sekoitus Phil Anselmoa ja Danzigia. Syvältä ja voimalla.

Uncommon Evolution on jonkin mielenkiintoisen äärellä. Kenties kyseessä on yhtyeen taito tehdä selvistä vaikutteista huolimatta oman kuuloista materiaalia, joka rokkaa sopivasti välttääkseen tylsän tervaisuuden kirot. Myös Briar Gillundin ääni nostaa kokonaisuuden massasta.

Soramonttujen ja suomaiden yhdistelmältä kuulostava musiikki on kelpoa, mutta jonkinlaista väriä siihen voisi vielä lisäillä.