Jotain erityisen totista ja vastaansanomatonta tässä taas kerran on – arviossa Caskets Open

Julkaistu Infernossa 3/2020.

Caskets Open
Concrete Realms of Pain
Nine

Ihmisen kärsimys ja elämäntuska saavat jälleen uuden soundtrackin. Yli vuosikymmenen kokemus ja useampi pitkäsoitto antavat kivulle eväät, joita ei kehtaa kyseenalaistaa. Tässä ollaan ilmeisen tosissaan.

Caskets Openin neljäs levy, reilut kolmevarttinen Concrete Realms of Pain rykii ilmoille tutulta kuulostavan sekoituksen Reverend Bizarren ja Count Ravenin innoittamaa doom metalia, Carnivorelta ammentavaa luupäistä hardcoremättöä ja liejuisella pörinäbassolla vääntävää ahdistusta.

Skaala on karkea ja se viedään usein ääripäästä toiseen hyvinkin yllättäen. Raastavan hidas ja hienoisesti melodinen tuomionluku kääntyy hetkessä raivopäisempään piiskaukseen. Kontrastit ovat niin rajuja, että kyseessä lienee bändin tietoisesti omaksuma juttu.

Jotain erityisen totista ja vastaansanomatonta tässä taas kerran on. Keskivertoa ilkeämpi ja rehellisesti triona loihdittu soundi, tietty nihilistinen ehdottomuus ja perinteisemmän doomin melodiantaju lyövät kättä totisella ilmeellä. Kovaa kotimaista osaamista, joka kuulostaa selkeistä vaikutteistaan huolimatta melko lailla vain itseltään.