Kai vuonna 2018 on lupa toivoa bändiltä edes jotain persoonallisuutta? – arviossa Road to Jerusalem

Julkaistu Infernossa 2/2018.

04.07.2018
Road to Jerusalem
Road to Jerusalem
Vicisolum

The Haunted -rumpali Per Møller Jensen, Scar Symmetry -basisti Andreas Holma ja pari muuta metallijäärää päättivät tuupata ulos vähän bluesheviä Black Sabbathin ja Led Zeppelinin henkeen. 

Ajatuksen tasolla ihan kiva juttu. Omaperäiseksi miesten debyyttiä ei voi missään tapauksessa haukkua, mutta juurevan raskaan rockin ystäville levyllä on monta biisiä tasaisenvankkaa purtavaa. 

On sinänsä ihan hienoa, että löytyy vielä bändejä, jotka tekevät Rival Sonsin hengessä järjettömän klassista rockia. Rehellinen groove on ominaisuus, joka puuttuu aivan liian monelta modernimmalta bändiltä. 

Silti: kai vuonna 2018 on lupa toivoa bändiltä edes jotain persoonallisuutta? 

Tässä on levy, jonka erästä biisiä kuunnellessani olin pari päivää täysin varma, että se oli cover. Koetin googlata pariinkin kertaan, että kenenkäs biisi tämä Ragtime Woman nyt olikaan ja miksi se piti coveroida, kun versio kuulosti niin samalta kuin alkuperäinen sieltä jostain parin vuosikymmen takaa. 

Lopulta, kun googlaus ei tuottanut tulosta, tajusin että kyllä biisi on ihan oikeasti Road to Jerusalemin originaali. Ehkä olen itse vähän hidas ja varmaan tehoton googlaaja, mutta kyllä tämä kertoo myös siitä, että nyt tallotaan niin tuttuja latuja, että bändin olemassaolon voi kyseenalaistaa aika vahvasti. 

Lisää luettavaa