Kaikesta kuulee, että ukoilla on takanaan jo jokunen kilometri – arviossa Antropomorphia

Julkaistu Infernossa 3/2019.

Antropomorphia
Merciless Savagery
Metal Blade

Kypsyttely ottaa aikansa. 1980–90-lukujen taitteessa perustettu hollantilainen Antropomorphia julkaisi esikoisensa vuonna 1998, mutta yhtye on päässyt kunnolla tekemisen makuun vasta viime vuosina. Merciless Savagery on bändin neljäs pitkäsoitto seitsemän vuoden sisään, ja samalla se taitaa olla sen paras.

Aineksista on turha hakea mitään uutta ja mullistavaa. Vanhakantaisesti möyrivä, voimakkaasti matalalta öristy deah metal noudattelee nykyajan tuotantostandardeja, mutta soundissa ja otteessa on aimo annos rosoa ja repivyyttä. Pieniä kokeilujakaan ei karsasteta, kuten vaikkapa Luciferian Tempestin aavemainen puhdasta messuamista sisältävä loppu osoittaa.

Kappaleet etenevät riffivoittoisesti ja hienoisella melodisuudella väritettyinä. Bolt Throwerin keskitempoisen tuplabassarijyrän ohella nousevat mieleen muutkin Hollannin klassisemman kuolon edustajat. Blastiakin tarjoillaan, mutta vain mausteena. Etualalla pidetään tummasävyinen, ilkeältä kuulostava ja vakuuttavasti kulkeva ruhjonta.

Kaikesta kuulee, että ukoilla on takanaan jo jokunen kilometri. Sävelmien joukosta ei kenties löydy ainuttakaan helposti päähän iskeytyvää täsmähittiä, vaan eivät sellaiset tähän pakettiin sopisikaan. Merciless Savageryn raitoja rakennetaan harkitusti ja sujuvasti riffistä ja rytmistä toiseen siirtyen. Pahantahtoisesta tunnelmasta löytyy väkivallan ohella ripaus hienoisen mystistä, vaikeammin kuvailtavaa otetta.

Antropomorphia tuskin tulee saamaan tälläkään julkaisulla sen ihmeemmin julkisuutta. Se on sääli, sillä näissä sävelmissä olisi ainesta laajempaankin suosioon. Kertakuuntelua hartaampi panostaminen lyökin tässä tapauksessa melko varmasti leiville.