Kaikki palaset paikoillaan – arviossa Psychotic Waltz

Julkaistu Infernossa 2/2020.

12.04.2020
Psychotic Waltz
The God-Shaped Void
InsideOut

Yksi progressiivisen metallin parhaiten vaietuista salaisuuksista on tehnyt paluun levytysrintamalle. Edellinen levy Bleeding ilmestyi 24 vuotta sitten, joten jo oli aikakin.

Alun perin vuonna 1985 Aslan-nimellä perustettu yhtye vaihtoi nimensä Psychotic Waltziksi vuonna 1988. Neljä albumia levytettyään bändi hajosi taloudellisten seikkojen ja musiikillisten erimielisyyksien vuoksi vuonna 1998. Laulaja-huilisti Buddy Lackey vaihtoi nimensä Devon Gravesiksi ja perusti Dead Soul Tribe -yhtyeen, jonka kanssa hän teki viisi levyä. Kitaristi Dan Rock levytti kaksi instrumentaalilevyä Darkstar-nimikkeen alla, kun taas rumpali Norm Leggio ja toinen kitaristi Steve Cox perustivat Teabag-nimisen yhtyeen.

Nyt Psychotic Waltz on kasassa alkuperäisessä kokoonpanossaan, johon kuuluvat Gravesin, Rockin ja Leggion lisäksi kitaristi Brian McAlpin ja basisti Ward Evans. Musiikillisesti orkesteri jatkaa periaatteessa siitä mihin jäi. Paluuta kahden ensimmäisen levyn teknisempään ilmaisuun ei ole, vaan sävellykset ovat lähempänä Mosquiton (1994) ja Bleedingin suoraviivaisempaa linjaa.

The God-Shaped Void ei ole mestariteos, mutta se on hyvä levy, ja sekin on jo paljon. Kaikki palaset – Devon Gravesin pohdiskelevat sanoitukset ja tunteikkaat laulut sekä raskaat riffit, ketterät soolot ja akustiset tunnelmoinnit – ovat paikoillaan. Niin, ja tietysti se huilu.

Jos jotain pitää kritisoida, levy tuntuu ajoittain vähän turhankin tasaiselta. Toisaalta selkeitä pohjakosketuksiakaan ei löydy. Tärkeintä on, että Psychotic Waltz todistaa olevansa edelleen relevantti yhtye, joka kykenee luomaan laadukkaita sävellyksiä.

Lisää luettavaa