Edellinen QOTSA-levy Villains (2017) oli sen verran ankea tuotos, ettei bändin kahdeksannelle albumille kohdistunut kauheasti odotuksia. Onneksi kauhuskenaario ei toteudu ja In Times New Roman on aivan hyvä levy.
Erityisen merkityksellinen se ei kuitenkaan ole: tarjolla on hyvin pitkälti bändin perussoundia ja hiilipaperikopiomaisia biisejä. Niiden äärellä Josh Homme ja rikostoverit ovat kuitenkin onnistuneet varsin mainiosti. Kappaleissa on mukavasti tarttuvuutta ja sovelias määrä viistoutta.
Yhtyeen perussapluunaan kuuluvat kulmikkaat kitarariffit ja falsettilaulu ovat vahvasti pinnassa. Ajoittain Hommen ironis-kohtalokkaasti tulkittu laulu alkaa luiskahtaa teatraalisen David Bowie -imitaation puolelle. Se ei häiritse, mutta huomio kiinnittyy siihen, miten bändin varhaisten levyjen useamman laulajan variaatio on ollut sille eduksi.
Vaikka laulu on tasapaksumpaa ja ilmaisun yllätyksellisyys mietoa, biisit ovat hyviä ja kokonaisuus sujuva. In Times New Roman on kaivattu kurssinkorjausliike, mutta tavallaan paattia on ohjailtu takaisin tutulle väylälle turhankin varovaisesti. Keskeisimmän osa-alueen Homme on saanut kuosiin, mutta kiinnostavat kontrastit jäävät vähäisiksi.