Pariminuuttinen Ways to Die riuhtaisee homman käyntiin raivoisalla d-beat-laukalla. Ruotsin lykantropunkit eivät ole hyytelöityneet. Jykevä soundimaailma alleviivaa musiikin raskasta hyökkäävyyttä. Nyt ei leikitä, nyt… no, kyllä te tiedätte.
Laulaja Micke Dahl huutaa keuhkojensa pohjasta ja sisäelintensä syövereistä. Toimitus on äärimmäisen rouheaa ja aggressiivista. Kun yhtälöön lisätään kananlihamittaria pompauttavat kitaroinnit ja panssarijunan lailla etenevä rumputyö, tuloksena on jälleen kerran ensimmäisen luokan crustikasta hardcorea.
Nopea on yleensä aina parempi kuin hidas, ja tuo ikiaikainen viisaus pätee tälläkin kertaa. Wolfbrigade on tehnyt vuosikymmenten aikana kaikesta turhasta karsittujen menopalojen takomisesta taidetta. Kappaleet kuten Nail Bomb ja Mayhem Mongrel edustavat levyn keskitempo-osastoa ja jäävät armotta vauhtibiisien varjoon, vaikka sinänsä kovia ovatkin.
Life Knife Death on korkealaatuisen kovaa ajoa. Maanmiestensä Martyrdödin melodiailottelun tasolle ei mennä, vaan Wolfbrigade pitää homman tylynä, vaikka myös koukuttavaa melo-otetta löytyy. Tämä on karskia kauneutta, sitä parempaa maailmanlopun meininkiä.