Keksii pyörän osittain uudelleen – arviossa Vultures Vengeance

Julkaistu Infernossa 6/2019.

07.09.2019
Vultures Vengeance
The Knightlore
Gates of Hell

Italialainen perinneheviryhmä Vultures Vengeance keksii pitkäsoittodebyytillään pyörän osittain uudelleen, tai ainakin se kierrättää taidokkaasti genren legendaarisimpien edustajien musiikillisia tavaramerkkejä.

Jo vuoden 2014 Where the Time Dwelt In -minijulkaisulla roomalaisnelikko antoi viitteitä siitä, miten tummanpuhuvan heavy metalin puiterajauksessa rakennellaan tarttuvia melodioita ja luodaan pahanenteisen koukuttavaa tunnelmaa. The Knightlorella bändi jytistää isolla energialla ja lyö tiskiin kitaraharmonioita suoraan Iron Maidenin ja Judas Priestin kultavuosien tonteilta.

Kun kaiken päälle lätkäistään kitaristi-laulaja Tony T. Steelen kohtalokkaan uhkaava ulvominen, joka tuo väkisinkin mieleen nuoren Blackie Lawlessin äänenvärin ja fraseerauksen, aletaan olla niin sanotusti asian ytimessä.

The Knightloressa ei ole musiikillisesti ainoatakaan heikkoa lenkkiä. Vultures Vengeancen tekeminen lasketaan toki edelleen niin sanottuun käppähevikarsinaan, mutta vaikka soitto soutaa paikoin hiukan liikaa myötä- tai vasta-aaltoon, levyllä ollaan reippaasti enemmän aitoa tekemistä alleviivaavan fiiliksen kuin tyylitajuttomuuden puolella. 

The Knightlore on loistava muistutus siitä, millaista alkukantainen, mystinen ja raaka heavy metal -soundi oli genren 1980-luvun alkupuolen läpimurtovuosina – ja kuinka relevanttia se on tänäkin päivänä.

Lisää luettavaa