Niin sanotun post- black metalin kentällä kuuden studiolevyn verran vaikuttanut brittibändi Fen on jäänyt jostain kumman syystä eräänlaiseksi genrensä väliinputoajaksi, vaikka musiikkinsa taso on hätyytellyt parhaimmillaan todella korkeita sfäärejä.
Vajaan tunnin mittainen The Dead Light vie Fenin musiikkia entistä riffivetoisempaan suuntaan, mutta myös tutuksi tulleet tunnelmalliset maalailut ovat selkeästi tunnistettavissa. Fen on ollut aina yksi genrensä tasapainoisimmista bändeistä, mikä pitää kutinsa myös uudella albumilla.
Kitaravetoinen The Dead Light kuulostaa paikoin huomattavan paljon edesmenneeltä Agallochilta, mutta Fenin sävellykset ovat progressiivisempia ja arvaamattomampia. Mitään järjetöntä kikkailua on kuitenkin turha odottaa, sillä instrumenttinsa selkeästi hyvin hallitsevien miekkosten ei tarvitse täyttää kappaleitaan ylimääräisillä osilla, vaan musiikin progressiivisuus tuodaan esiin niin sanotusti tyylillä ja periaatteessa ihan hyvien kappaleiden ehdoilla.
Fenin tuorein levy kuulostaa hyvältä, mutta ei onnistu lopulta tunkeutumaan ihoon pintakerroksia syvemmälle. Kiekon tunnelma jää etäiseksi, mikä on suuri sääli, sillä juuri värisyttävät tunnelmat ovat tämän tyylilajin elinehto. Fen on pystynyt parempaankin.