Kun bändi pikatulittaa 15 biisiä reiluun 20 minuuttiin näinkin imakasti, ei voi kuin todeta, että kiitos ja morjens, saanko lisää?
Jos kyyti on huimaa, julkaisutahti ei ole. Mainiosta Avaritia Humanae -täyspitkästä on ehtinyt vierähtää jo seitsemän ja Teethingin kanssa tehdystä splittiseiskastakin neljä vuotta. Vaan ehkäpä juuri hitaasti kiiruhtamisesta johtuen hyviä ideoita ja asioiden paskasta tilasta kumpuavaa raivoa ehtii kasaantua näinkin suuret määrät.
Homman nimi on erittäin tiukasti vedetty, vahvasti hardcoretettu grindcore, josta on karsittu kaikki ylimääräinen. Silti kappaleisiin on saatu ujutettua vaihtelevuutta ja jopa melodioita suorastaan hämmentävissä määrin ilman, että lopputulos olisi musiikkia nyhveröille. Huutokielikin vaihtuu englannista suomeen ja takaisin saumattomasti, vaikka moinen päättämättömyys on lähtökohtaisesti hieman ärsyttävää.
Aiemminkin hyvin toiminutta konseptia on kiristetty ja muokattu juuri niiltä osin, joita joskus aiemmin kritisoin. Nyt otsasuonet pullottavat riskirajoilla ja lärvikin punoittaa kuin Sauna-Timolla konsanaan tuoden ilmeeseen kaipaamaani ekstravimmaa. Vanhan koulukunnan rosoa ja visvaa ei jää kaipaamaan, kun kirurgintarkka toiminta tekee laakista vainaan.