Portugalilaispoppoon debyyttilevy tarjoaa klassisen tuoksuista ja verevää perinneheviä, jossa ei säästellä kliseitä, muttei toisaalta tuhlatakaan niitä.
Laulaja-basisti Rick Thor ei omaa maailman kauneinta saati monipuolisinta ääntä, mutta miehen raspitulkinta tuo musiikkiin juuri sopivaa karheutta ja raakuutta. Varhaisen Iron Maidenin ja Jag Panzerin hengessä kulkeva musiikki ei ole sitä omaperäisintä, mutta paljon huonompaakin hevinpalvontaa on kuultu.
The Last Wolf on varsin ansioitunut ensilevy, vaikkei lunastakaan paikkaa klassikkojen panteonissa. Parhaimmillaan yhtye saa aikaiseksi tarttuvaa ja mukaansatempaavaa heavy metalia, mistä käyvät hyviksi esimerkeiksi The Summoning ja Ebb and Flow (Wax and Wane).
Rage and Fire on erittäin hyvä tasapainottelemaan eeppisen ja suoraviivaisemman ilmaisun välillä. Vaikka The Last Wolf ei pääse ihokarvoja nostattavalle tasolle, potentiaalia siihen on selkeästi olemassa. Hieman stydimpi tuotanto ja pientä viilausta, niin veikkaan, että seuraavalla levyllä räjähtävät galaksit.