Kalifornialaisnelikko julkaisee toisen albuminsa alle vuoden debyytin perään, mutta kiirusta ei kuule. Progeilunsa on monisäikeistä ja ajatonta huuruilua, jossa on kerrostumia eri vuosikymmeniltä. Metallisuutta on etsittävä aika tiukalla kammalla, joskin sähköiset instrumentit ovat käytössä ja kitarassakin on paikoitellen säröä. Rytmiryhmän osalta ollaan ehkä moderneimmalla sektorilla, kun taas laulut ja muu instrumentaatio kallistuvat enemmän 70-luvulle. Mukana on paljon mellotronin ujellusta, pianoa, viuluja, huiluja ja muuta härveliä.
Kokonaisuus on jännittävä, eikä albumi todellakaan ole mitenkään välittömästi mukaansatempaavaa sorttia. Vahva melodisuus, jämerällä tavalla ilmava mutta tyylikäs ilmaisu ja runsaat nyanssit osoittautuvat kuitenkin eittämättömiksi vahvuuksiksi, joiden ansiosta albumi jää mieleen. Kirkasotsainen ja elämänmyönteinen ote on sekin oikein positiivinen seikka. Tarttuvasti keinuva kahdeksanminuuttinen Here in My Autumn toimii hyvänä johdattimena albumin maailmaan, josta löytyy haastetta reippaasti yli kymmenminuuttistenkin eeposten merkeissä.
Haastavaksikin levyn voi tietyllä tavalla mieltää, onhan käsillä progressiivista rockia. Erikoistouhua Pattern Seeking Animals ei silti sinällään tarjoa, vaan otteensa ovat jokseenkin helppoja hahmottaa. Kevyemmän laidan progeilijoista verrokeiksi voi nostaa vaikkapa Pineapple Thiefin tai pörinät taakseen jättäneen Bigelfin. Osastollaan Pattern Seeking Animals on pienen tutustumisen jälkeen oikein kelpo toimija.