Kokonaisuus on taas kerran hämmentävä – arviossa The Monolith Deathcult

Julkaistu Infernossa 11/2018.

The Monolith Deathcult
V2 – Vergelding
Human Detonator

Rikkonaisen ja osin kokeilevan diskografian omaava The Monolith Deathcult ei ole aivan tavanomaisin yhtye. Death metalia on soitettu perusasetuksista alkaen, ja nyttemmin mennään jo selkeästi eeppisemmissä ja elektronisemmissa merkeissä.

Suoraan sanottuna yhtyeessä on ollut aina jotain häiritsevän junttimaista. Tätä on vaikea kuvailla, eikä sitä voi oikein selittää edes musiikilla, sillä ilmaisussa ei ole mitään päällekäyvän hölmöä. Äijät puurtavat mahtipontista ja ihmeen toimivilla industrialsävyillä väritettyä kuoloa hyvinkin edustuskelpoisella otteella.

Örinä toimii, ja erityisesti soundit ovat todella jämerät. Ensiluokkaisesti tamppaava Fist of Stalin jyrisee tavarat hyllyiltä ja soittokäsi on poikkeuksellisen raskas. Toisaalta bändillä on ollut aina vaikeuksia kasata tasapainoinen ja kauttaaltaan toimiva levytys. Tässä tahtoo kompuroida myös V2 – Vergedling, vaikka parhaat palat ovat todella toimivia.

A5 digipak -paketointi on komea ja julkaisun ulkoasuun selkeästi panostettu. Eipä näitä silti kovin montaa hyllyynsä haluaisi, sillä tila on rajallista. Tuntuu myös hieman omituiselta, että pitkäsoiton statuksella ja melko eeppisissä korkeuksissa ryskivä kiekko sisältää vain puolisen tuntia uutta musiikkia. Intro ja pari liveversiota eivät tuo lisäarvoa.

Kokonaisuus on taas kerran hämmentävä. Jos bändi jättäisi turhat samplet vähemmälle ja keskittyisi omillaan toimivien eeposten tekoon, loistoahan siitä tulisi. Kykyjä nimittäin löytyy. Jostain syystä bändillä on kuitenkin tarve tunkea mukaan jos jonkinlaista ylimääräistä tauhkaa.