Kompakti pakkaus ei vain kaappaa mukaansa – arviossa Val Tvoar

Julkaistu Infernossa 2/2020.

Val Tvoar
Today Is Tomorrow’s Yesterday
Heliaed

Virolainen Val Tvoar ansaitsee hatunnoston, sillä mies soittaa toisella kokopitkällään kaikki soittimet ja hoitaa myös lauluhommat. Mies kaataa kattilaan stoneria sekä progressiivista rockia ja viimeistelee sopan grunge-elementeillä. Äänimaisema on kirkas ja erotteleva, mutta ehkä vähän turhankin puhdas.

Tvoarin äänestä tulee mieleen The Hellacoptersin Nicke Andersson, mutta muutoin bändi polkee toki ruotsalaisia metallisemmin. Unchainedin funkahtava fuzzrouhinta maistuu makealta, ja kappaleen lauluosuudetkin nousevat levyn kärkikastiin. Eternity Ends Heren avausriffi on tarttuvaa tavaraa, ja melankolinen, akustisilla kitaroilla höystetty outrokin puhuttelee.

Yhdeksän kappaletta ja 35 minuuttia on kompakti pakkaus, mutta levy ei vain kaappaa mukaansa. Polveileviin kappaleisiin ja pitkiin kitarasooloihin on vaikeaa uppoutua. Dancing with the Flames on hämmentävä yhdistelmä punkkia, matalavireisiä riffejä ja tilutussooloja. Ehkäpä isot kontrastit ja lavean skaalan vaikutteet saavat paketin levälleen.

Lopetusbiisi Another Sad Season alkaa jykevästi, muuttuu säkeistössä lähes balladiksi ja etenee kohti sankarihevimäistä paatosta. Hengästyttävän paljon tapahtumia reiluun neljään minuuttiin.