Korkeintaan viiden sentin Joey DeMaioa – arviossa Strider

Julkaistu Infernossa 2/2020.

Strider
Dominion of Steel
Lion

Kiinnostus herää välittömästi, kun levy-yhtiönsä mainostaa pitkäsoittodebytantti Strideria seuraavana suurena suomalaisena metallivientinimenä ja Dominion of Steeliä Manowarin tekemisestä ammentavana mestariteoksena.

Noh, ei aivan osu. Jos mennään ennakkohehkutukset edellä, kyse on biisejä ja tuotantoa myöten korkeintaan viiden sentin Joey DeMaiosta.

Periaatteessa Strider-miehistö osaa hommansa, ja Dominion of Steel menee kohtalaisesta käppähevilevystä vallan mainiosti. Albumin riffeissä on orastavaa ideaa ja toteutuksessa riittävästi aitoa metalliuhoa, mutta lähtökohtaisesti meininki vaatisi kunnon laulumelodiat tai ainakin tyyliin sopivan solistin. Niko Mattilan fraseeraus on sen verran kulmikasta ja persoonallista, että se on Manowar-pastissiinkin liian turskia. Käppäilyssä ukon ääni on omimmillaan.