Vanhemman materiaalin Reverend Bizarre -fiilikset alkavat olla tässä vaiheessa pelkkä muisto. Kotimaisin asein takova Cardinals Folly on rakentanut vähitellen aivan oman seremonian, ja bändin kolmas pitkäsoitto on entistäkin tiiviimpi paketti.
Minuutteja on leikattu taas rankalla kädellä. Vanhaa vinyylimittaa kunnioittava Holocaust of Ecstasy & Freedom on manattu täyteen ytimekästä ja väsyttävästä raahautumisesta vapautettua heavy metalia. Tokihan tuomio ja tuska soivat edelleen, mutta yleisilme on vanhaa heviä ja brittikauhuklassikkojen tissejä.
Musiikista huokuva asenne on kummallinen yhdistelmä tuonpuoleista magiaa, irtonaista, ikään kuin humalaista haistattelua ja menneiden vuosikymmenten pikkukylissä suoritettuja messuja. Elokuvapuolelta vertailukohdiksi voisi napata vaikka Rosemary’s Babyn ja vähemmän yllättäen myös The Wicker Manin.
Alavireisesti runnovissa riffeissä ja puolihullunpuhtaasti kulkevissa lauluissa on surumielinen ja jollain määrittelemättömällä tavalla mielenterveysrajoitteinen fiilis. Olo on kuuntelun jälkeen positiivisella tavalla häiriintynyt, vaikka kappaleet sinänsä luottavatkin melko perinteisiin rakennusaineisiin.
On vaikea sanoa suoralta kädeltä, mikä Cardinals Follyn perinnetietoisessa musisoinnissa olisi erityisen omaperäistä, mutta kokonaisuus on oudolla tavalla aavemainen ja viekoitteleva. Selkeänpaljas soundi kuvittaa kappaleet raa’an koruttomasti, eikä varsinaista valittamista jää oikeastaan mistään.
Holocaust of Ecstasy & Freedom osoittaa, ettei näissä hommissa tarvitse olla aina niin pirun pitkäpiimäinen ja vakava. Korkki auki ja sekopäinen kiilto silmiin.