On tuskin olemassa tylsempää musiikkityyliä kuin keskinkertainen black metal. Puhkikuluneella True Norwegian Black Metal -sloganilla kaupiteltu Svarttjern on edustanut sitä käytännössä koko 17-vuotisen uransa.
Bändin viidennellä levyllä on periaatteessa ihan hyvät lähtökohdat, sillä esimerkiksi Carpathian Forestissa ja Ragnarokissa vaikuttavilta miehiltä löytyy soittotaitoa ja tuotantojälkikin on genrensä parempaa laitaa. Jo alkumetreillä käy kuitenkin selväksi, että albumi törmää jälleen Svarttjernin perisyntiin eli täydelliseen mitäänsanomattomuuteen.
Shame Is Just a Word kuulostaa kitaravetoiselta mustalta metallilta, joka tuo mieleen aikamoisen nivaskan muita alan artisteja, joten omaperäisyydestä ei näy häivähdystäkään. Oikeastaan voisi sanoa, että Svarttjern on kuin hieman rujommalla otteella toteutettua Old Man’s Childia ilman mieleenpainuvia melodisia koukkuja.
Olisi ollut mukava kuulla ensimmäinen hyvä Svarttjern-albumi, mutta kun ei lähde niin ei lähde. Kokonaisuutta ei pelasteta edes Exodusin Bonded by Blood -coverilla, joka sekin kuulostaa ainoastaan… no, keskinkertaiselta.