Kuulostaa aidosti pahantahtoiselta – arviossa Evil Incarnate

Julkaistu Infernossa 5/2020.

Evil Incarnate
Depopulation Agenda
Bestial Burst

Incantationin ja Acheronin jäljillä musertava vanhan koulun death metal on hieno ja ylevä laji, ainakin paperilla. Valitettavasti alalla on miedosti ilmaistuna järkyttävää ylitarjontaa, joten massan yläpuolelle nouseminen ei ole helppoa.

Viime vuosituhannen puolella toimineen Num Skullin jäsenistöstä pääosin koostuva Evil Incarnate hoitaa homman kuitenkin kotiin. Yhtyeen pitkään odoteltu kolmoskiekko tarjoaa saatanallista jenkkikuoloa pimeällä ja vakuuttavalla otteella.

Millään lailla helppo levy Depopulation Agenda ei ole. Parin ensimmäisen pyöräytyksen aikana ihastusta herättää lähinnä todella mehevä ja ysärihenkisen raskas soundi, joka on käytännössä joka suhteessa täydellistä työtä. Raakaa, selkeää, paksua ja ennen kaikkea alalle sopivan ilkeää. Itse musiikki ottaa kuitenkin hetken auetakseen.

Jo kättelyssä Evil Incarnaten pääosin keskitempoinen death metal kuulostaa aidosti pahantahtoiselta. Valoa, huumoria tai keventäviä elementtejä ei tarjoilla. Nauloja raajoihin hakkaava runttaaminen käyttää nopeampia juttuja vain mausteena, ja blastkaaosta on mukana tuskin lainkaan. Moderneja elementtejä tai teknisyyttä on turha etsiä.

Valittu linja on ehdoton, minkä vuoksi kappaleita on aluksi vaikea erottaa toisistaan. Tasavarman laadukas jyräys ei rakennu helppojen koukkujen varaan, vaan pääosassa on riffien ja selkeästi artikuloivan örinän muodostama päällekäyvä tunnelma.