“Kyllähän maailmaan levyjä mahtuu” – arviossa Nordic Union

Levyarvio julkaistu Infernossa 4/2016.

Nordic Union
Nordic Union

Frontiers
3_kirvesta

Nordic Unionin debyytti ei ole AOR-takomo Frontiers Recordsin ensimmäinen eikä taatusti viimeinen projektialbumi. Vaan mikäs siinä, kyllähän maailmaan levyjä mahtuu. Taiten tuotettu yksitoistaraitainen ei ole sävellyksiltään melodisen aikuisrockin omaperäisimmästä tai koukuttavimmasta päästä, mutta menee salonkikelpoisesta ja perusvarmasta näytteestä.

Nordic Unionissa kohtaavat Pohjoismaiden vanha ja uusi AOR-polvi eli tanskalaisen Pretty Maids -yhtyeen ääni Ronnie Atkins ja Eclipsen kitaristi-laulaja, lapsenkasvoinen Erik Mårtensson. Genrensä tuntevat havainnoivat miekkosten leipovan omat osansa tyylikkäästi ja täysipainoisesti. Viidenkymmenen paremmalla puolella olevan Atkinsin laulukuntoa ei voi kuin ihailla. Sama koskee Mårtenssonin soittoa, vaikka miehen ja Eclipse-aisaparinsa Magnus Henrikssonin sävelkynän tylsyys hiukan ihmetyttää.

Mårtensson on tehnyt sekä pääbändissään että superbändiksi hyvin onnistuneessa W.E.T.-yhtyeessä niin huikaisevaa jälkeä, että Nordic Unionilta odotti hiukan kovempia ralleja. Esimerkiksi keskitempoisesti asteleva Hypocrisy tamppaa mukavasti ja omaa ehkä levyn parhaimman kertosäkeen, mutta kaikesta kuulee, miten albumi hiilipaperikopioi kauttaaltaan Mårtenssonin aikaisempia tekosia.

Kierrättämisessä ei ole toki sinänsä vikaa ja virkavuosien karttuessa se on bändeille elinehtokin, mutta homman voi hoitaa myös niin, ettei kuulija sitä hoksaa.

Kun projektibändille on annettu näinkin suurellinen nimi, niin olisiko ollut pahitteeksi kysäistä mukaan vaikka suomalaistakin AOR-osaamista (kröhöm – Heino, Heikkinen, Blom, Spoof – kröhöm) ihan vain paremman lopputuloksen aikaansaamiseksi.