Kylmäsydämisen melokuolon ilotulitusta – arviossa Unanimatedin uusintajulkaisu

Julkaistu Infernossa 5/2020.

Unanimated
Ancient God of Evil
Century Media

Tänä vuonna 25-vuotisiaan viettävä levy nappaa kuulijaa korvalehdestä heti ensisekunneistaan, kun Life Demise lähtee varoittamatta täyteen laukkaan ja herkulliset kitaramelodiat hyväilevät ja hivelevät kuuloelimiä.

Laulaja Micke Jansson, kitaristit Jonas Mellberg ja Johan Bolin, Dismemberistäkin tuttu basisti Richard Cabeza sekä muun muassa Entombedissa pitkän päivätyön tehnyt Peter Stjärnvind ovat elämänsä vedossa, ja debyyttilevy In the Forest of the Dreaming Deadistä (1993) on otettu huima loikka eteenpäin.

Tukholmalaisen Unanimatedin kakkoslevy on melkoista kylmäsydämisen melokuolon ilotulitusta, ja bändin musiikillisia sukulaisia ovat esimerkiksi maanmiehensä Necrophobic ja Dissection. Vaikka meno kallistuu paikoin lähes äitelän melodiseksi, kaiken yllä leijuu mustanpuhuva aura, joka erottaa yhtyeen esimerkiksi Dismemberin death metalista.

Levyn terävimmät ja makoisimmat hetket ovat todellista korvakaramellia, eikä meno notkahda pahasti missään välissä. Yhdeksän kappaleen piirun alle 40-minuuttinen on joitakin tönköhköjä sovituksellisia ratkaisuja lukuun ottamatta oivaa rapean rääkymisen kuorruttamaa melodista death metalia, jossa puhaltaa mustasta metallista tuttu kylmä puhuri.