Pitkälti eurooppalaisen neofolkin perinteistä ammentava Le Ceneri Di Heliodoro oli yksi viime vuoden parhaista levyistä. Mennyt vuosi tuntuu muutenkin olleen Jérôme Reuterille erityisen luovaa aikaa, sillä mainitun albumin lisäksi Dublinin-reissulla äänitettiin pitkälti ex tempore -henkinen, vahvasti irkkumusiikkipohjainen The Dublin Session, ja ehtipä julkaisuun vielä Hinter den Mauern der Stadt -seiskakin.
Lähinnä pitkähkön ep:n mittainen The Dublin Session on sisällöltään aika lailla muuta kuin edellä mainittu täyspitkä. Pääsääntöisesti sen sisältö edustaa modernimpaa lähestymistapaa irlantilaiseen kansanmusiikkiin, vaikka instrumentaatio onkin täysin perinteistä. Tunnelmat vaihtelevat rempseistä hyvinkin haikeisiin, mutta suurin ongelma on siinä, etteivät ne syvennä musiikkia sen oikeasta muodosta huolimatta riittävästi. Lähimmäksi Romen omaa tyyliä menevät Slash’n’Burn ja Vaterland, joissa niissäkin on pohjalla hieman väljähtyneen stoutin maku.
Vinyylisinkulla puolestaan juhlistetaan vuoden 1989 Berliinin muurin murtumista tulkitsemalla itäsaksalaisen punkyhtyeen Die Skeptikerin kappale yhdessä bändin laulajan kanssa. Lopputulosta vaivaa vielä selvemmin sama ongelma kuin Vihreällä saarella synnytettyä materiaalia: muualla kuin paikan päällä ja tuossa ajassa eläneelle biisien taustalta puuttuu niitä syventävä tunne, jolloin käteen jää enemmänkin kuriositeetti.