Paara
Yön olevainen puoli
Rutto
Taatsi
Olden Folk
Aphelion
Ensimmäisen levynsä julkaiseva Paara vaikuttaa suhteellisen pienessä mutta tasokkaassa suomenkielisessä black metal -genressä. Aivan perinteisimmän mustan joukkoon bändiä ei ole kuitenkaan paneminen, sillä meininkinsä eroaa melko suurestikin tavanomaisesta suomiblacktarjonnasta.
Ikivanhasta kotimaisesta kansanperinteestä kumpuavat sanoitukset yhdistyvät oivalla tavalla aavistuksen rokahtavan mutta tunnelmallisen soiton kanssa, mikä saa Paaran musiikin kuulostamaan lähinnä yhdistelmältä Ajattaraa, vanhaa Satyriconia ja tietyllä tapaa jopa Loitsia. Pätevät muusikot sekä vierailevat laulajat Moonsorrow’sta, Shape of Despairistä ja Swallow the Sunista viimeistelevät onnistuneen lopputuloksen.
Paaralla on päällään varsin hyvä syke, joka hyytyy tuskin aivan lähiaikoina.
Mitä sitten tulee niin ikään suomalaiseen Taatsiin, bändi kuulostaa puolestaan vanhalta kunnon Thy Serpentiltä, mikä ei ole ajatuksen tasolla lainkaan huono asia. Ylväs ja luonnonläheinen tunnelma, laiskasti surisevat kitarat ja muutkin tunnelmallisen blackin tuntomerkit ovat hyvin hallussa – jopa niin hyvin, että Taatsia ei voi kutsua hyvällä tahdollakaan omaperäiseksi bändiksi.
Jos jättää sivuun ilmeisimmät Thy Serpent -mielikuvat, Olden Folkista ei jää päähän yhtään mitään. Tyhjää helinää, ”ihan kivaa tunnelmaa” ja puolijäykkää kitarasurinaa on tungettu tuuteista ulos jo niin kauan, että bändin funktiota on hieman hankala ymmärtää.
Pääasia tietysti on, että musikantit itse nauttivat tekemisistään, mutta ainakaan tälle kuulijalle Taatsilla ei ole paljoakaan annettavaa.