Tämä orkesteri tuli miellettyä ysärillä King’s X -peesailijaksi, jolla oli ihmeen samankaltainen soundi, mutta jonka soitto, laulu tai biisit eivät olleet yhtä loistavalla tolalla. Pitkältä tauolta musisoimaan houkuteltu yhtye operoi nyt originaalikokoonpanossaan – ja vaikuttaa edelleen vara- King’s X:ltä.
Jos King’s X olisi jäänyt kuulematta, Galactic Cowboysin konsepti olisi varmasti mehukas ja omalaatuinen. Beatlesiaaniset stemmalaulut yhdistettynä kovalyöntiseen hard rockiin ja tanakkaan svengiin on kieltämättä antoisa kombo. Vielä kun bändille on leimallista yllätyksellisyys ja jopa kipakkaan rymistelyyn ulottuva ulosanti, jälki on kieltämättä kiinnostavaa.
Galactic Cowboys venyttää otettaan yllättävänkin syvälle metallisen puolelle, jolloin kontrastia tulee varsin jyrkästi. Mutta kun miltei joka biisissä on mahtava, harmonisilla lauluilla varustettu kertosäe, jota ympäröivät skank-tamppaus ja epämääräiset, jokseenkin yllätyksettömät junttariffit, ei oikein voi olla tyytyväinen.
Biisien palapelimäisyys nouseekin esiin harmillisen selkeästi: levyllä on vain pari kokonaan hyvää biisiä, vaikka jokaisessa kappaleessa on mahtavia kohtia. Jos uutukaista vertaa vuoden 1996 Machine Fish -levyyn, pelkästään sen avausraita Feel the Rage päihittää koko kiekon.
Hieno bändihän Galactic Cowboys vanhoilla päivilläänkin silti on. Sitä voisi tituleerata jopa loistavaksi, mikäli kynästä olisi tipahtanut useampi Amiserawasin, nimibiisin tai (puolet ylimittaisen) In the Cloudsin tasoinen kappale.