Portugalilaisen Moonspellin lähes 30-vuotinen ura dark metalin parissa on ollut suhteellisen tasaista suorittamista. Tuotannon seasta on hankala poimia klassikkostatuksen arvoisia levyjä, vaikka vuoden 2008 Night Eternalilla liipataan läheltä.
Yllättävän moni on valmis sijoittamaan alkujaan vuonna 1998 ilmestyneen Sin/Pecadon klassikkosarjaan, vaikka levy ei nauttinut ilmestyessään kovinkaan suurta suosiota. Alla oli kaksi vuotta aiemmin julkaistu menestyslevy Irreligious, ja Sin/Pecado tuntui hinaavan Moonspelliä kauemmaksi raskasmetallisista lähtökohdistaan, mikä manifestoutui toden teolla vasta vuotta myöhemmin ilmestyneellä The Butterfly Effectillä.
Sin/Pecadon musiikillinen anti on tummasävyistä ja rokahtavaa metallia – siis periaatteessa samaa kamaa, jota monet muutkin Century Medialle levyttäneet bändit kuten Rotting Christ, Sentenced ja Tiamat tuolloin tarjosivat. Omaperäiseksi Moonspellin teki kuitenkin sen ylettömän dramaattinen tyyli, joka ammensi sanoitukselliset ja visuaaliset vaikutteensa uskonnollisesta mystiikasta.
Sin/Pecado tarjoaa suhteellisen helposti sisäistettävää musiikkia, mutta aivan terävimmät hitit puuttuvat. Sinkkujulkaisu 2econd Skin on lähinnä ärsyttävä, ja parhaimmat hetket koetaan hieman vähemmälle huomiolle jääneiden Abysmon ja Dekandencen parissa.
Totuus on, että jo alkuperäisjulkaisua vaivannut lievä puhdittomuus paistaa läpi tänäkin päivänä.