Liikaa todellisten setämiesten puuhastelua – arviossa Rekuiemin uusintajulkaisu

Julkaistu Infernossa 5/2020.

Rekuiem
Time Will Tell
Dissonance

Pääasiallisesti brittiheavyn uusintapainoksisiin erikoistunut Dissonance tekee lähtökohtaisesti arvostettavaa kulttuurityötä, mutta reissue alun perin yhden demon ja singlen Requiem-nimellä vuonna 1980 julkaisseen bändin paluun jälkeisestä debyytistä on lähempänä turhaketta kuin tarpeellista. Kakkoslevyllehän tässä toki tietä pedataan, mutta odotukset sitä kohtaan ovat tämän näytön perusteella perin maltilliset.

Time Will Tell starttaa jämäkällä Nightmare-kappaleella, mutta klassiseen tapaan siinä on koko levyn kovin kärki. Bändin heavy metal etenee kovin verkkaisesti ja innottomasti muuttuen pian startin jälkeen lähes tukahduttavaksi junttapullaksi. Suurin vika piilee aivan liian pitkissä kappaleissa, joista muodostuu bonusbiisin myötä ylipitkä, tunnin mittainen kokonaisuus. Eikä Paranoidin coveroiminen levylle saakka ollut hyvä idea edes vuonna 2006.

Vaikka aivan ok -tason melodioista kuullaan häivähdyksiä siellä täällä, niissä voisi olla enemmänkin koskettavuutta, yleisestä intensiteetistä puhumattakaan. Tällaisenaan levy on liikaa todellisten setämiesten puuhastelua ja tekemisen palo käy hiilloksella.