Irtiotto omasta leipägenrestä on kunnioitettava ja valitettavan harvinainen tempaus. Death metalia vuodesta 2010 julkaissut Sadistik Forest tekee kuitenkin juuri sellaisen ja lopputulos on kieltämättä pirteä.
Obscure Old Remains tarjoilee neljä kappaletta ja parisenkymmentä minuuttia aikamatkailua ysärin alkupuolen maisemiin. Karu analoginen soundi raapii ja repii orgaanisella otteella, eikä asioita ole viilattu aivan jetsulleen. Tekijämiesten soitto on toki tiukkaa, mutta siinä on myös oikean bändin elävää tuntua.
Kuolometallista ei ole toki kokonaan luovuttu, mutta pääosaan nousee rähiseviä lauluja myöten karkea ja hienoisen kierolla otteella soiva thrash. Pieksäntä on likaista ja siinä soi treenikämpältä haiseva aggressio.
Paras isku lyödään heti alussa: alkukantaisella takomisella käynnistyvä Mandragore on saanut levyn parhaat riffit. Tempo on kiivas, ja mukaan on haalittu hyppysellinen värittävää kitaramelodiaa. Pintaan miksattu basso rämisee rumankauniilla nuotilla, ja tekemisen meininki on vahva.
Pari seuraavaa raitaa jatkaa samaa vahvaa otetta, mutta toistensa kopioita kappaleet eivät onneksi ole. Ainoa huti koetaan levyn päättävän Waters Blackin kohdalla. Hitaahkosti jurnuttava raita onnistuu ruhjomaan ensimmäisellä puoliskollaan lihaa mukavan tummaksi, mutta viimeiset minuutit sanotaan vain vähän ja sekään ei jää mieleen. Tuskainen soolo tosin toimii!