Linja kaipaisi selkeyttämistä ja ytimekkyyttä – arviossa Thokkian Vortex

Julkaistu Infernossa 5/2020.

16.09.2020
Thokkian Vortex
Thy Throne Is Mine
Non Serviam

Jokunen black metalia 1990-luvun puolivälin tietämillä seurannut saattaa muistaa Ancientin silloisen rumpalin Lord Kaiaphasin, joka kokeili siipiensä kantavuutta Thokk-projektin melko luokattomalla Of Rape and Vampirism -kiekolla (1997).

Thokkian Vortex lienee jonkinlainen Thokkin jatke, joka puskee toisella albumillaan ulos monipuolista black metalia, joka on yhtä aikaa sekä simppeliä kosketinsoitintunnelmointia että ronskia paukutusta thrashvetoisilla riffeillä ja punkahtavalla asenteella.

Thy Throne Is Minen sisään mahtuu kaikenlaista – jopa siinä määrin, että bändin toivoisi keskittyvän tarkemmin vain yhteen asiaan. Parhaimmat hetket koetaan oldschoolin Godspeed Satanin aikana, joka niittaa Motörhead-henkisen naulansa syvälle päähän. Loppulevy ei yllä aivan yhtä koviin yksittäisiin iskuihin, mutta muutamissa riffeissä on kieltämättä poikkeuksellisen väkevää tenhoa.

Tätä nykyä ilmeisesti Israelissa majailevan Thokkian Vortexin tuorein albumi ei ole lainkaan heikko teos, mutta yhtyeen linja kaipaisi selkeyttämistä ja ytimekkyyttä. Mitään megaluokan äärimetallipommeja 45-vuotiaalta Kaiaphasilta lienee kuitenkaan enää turha odottaa.

Lisää luettavaa