Linjatonta ja sekavaa, mutta jollain ihmeen konstilla toimii – arviossa Miasmal

Levyarvio julkaistu Infernossa 3/2016.

21.04.2016

Miasmal
Tides of Omniscience

Century Media
4_kirvesta

Uuden polven ruotsalaisiin death metal -tekijöihin yhdessä Tribulationin ja Vampiren kanssa kuuluva Miasmal on ehtinyt herättää ihastusta rokkaavalla ja monipuolisella ilmaisullaan, jossa ei kaihdeta kokeiluja.

Kolmas kiekkonsa voisi sisältää periaatteessa melkein mitä tahansa, mutta yllätys oli kieltämättä melkoinen, kun Axiom-avauskappale rävähti käyntiin kovasti hauntedmaisissa merkeissä.

Hieman moderniin thrashiin kallellaan oleva meno kantaakin läpi koko levyn, mutta myös Miasmalille ominainen kuolometallipohja pysyttelee kestävänä. Edes The Pilgrimage -kappaleen hairahdukset dissectionmäisen black/deathin pariin eivät onnistu murtamaan kokonaisuutta.

Tides of Omniscience saattaa vaikuttaa monellakin tapaa linjattomalta, osin sekavaltakin levyltä, mutta jollain ihmeen konstilla musiikki vain yksinkertaisesti toimii. Bändin melodiantaju on huippuluokkaa, ja pätevällä soittotaidolla pidetään huoli, että biisit kulkevat sulavasti ja intensiivisesti läpi nelikymmenminuuttisen levyn. Viisikin minuuttia enemmän olisi ollut liikaa, joten albumia voi kutsua tältäkin osin harkituksi.

Miasmal on bändi, joka vituttaa varmasti vanhempaan ruotsalaiseen kuolometalliin mieltyneitä, mutta yhtyeen lahjakkuutta ei käy kiistäminen. Ja kuinka monella ”oikealla death metal -bändillä” on heittää tiskiin Key to Eternityn tasoinen kappale?
Joni Juutilainen

Lisää luettavaa