Jenkkiläinen Dragonlore esittää vimmaisella debyytillään röyhkeästi pullistelevaa tosimetallia, josta ei puutu sotureita saati lohikäärmeitä. Joe Lawsonin kireästä ylärekisteristä tulee vahvasti mieleen Rob Halford, eikä Judas Priestin iskusävelistä olla muutenkaan kaukana. Sanoitusten puolesta yhtye syleilee avoimesti heavy metalin eskapistista ydintä ja antaa piut paut kaikille sosiopoliittisille agendoille. Dragonlore luottaa puhtaasti noitien, barbaarien ja lohikäärmeiden symboliseen voimaan.
Levy alkaa melko vauhdikkaissa merkeissä neljän ensimmäisen kappaleen edustaessa enemmän tai vähemmän tykitysosastoa. Viides raita Hand of the Gypsy seilaa puolestaan hieman tunnelmallisemmille vesille. Astetta raskaampi ja eeppisempi raita omaa manowarmaista käskevyyttä, ja sen lopussa kuultavat harmoniakitaramelodiat ovat kuin suoraan Iron Maidenin kultakauden tuotannosta. Kyseessä on yksi levyn parhaista esityksistä, kun taas sitä seuraava Saved by Love kuuluu niistä tympeimpiin.
Muutenkin levy alkaa puolenvälin jälkeen selvästi nuupahtaa, mikä on todennettavissa Lord of Illusionin kaltaisista ilottomista hölkistä. Päätösraita Driving Out of Demonsissa on sentään vähän yritystä.
Ei tämä kehno teos ole, harmittavan epätasainen kylläkin.