Lupaava avaus kertoo hyviä asioita miehistönsä kyvyistä – arviossa Metalli Inc.

Julkaistu Infernossa 1/2021.

14.03.2021
METALLI INC.
Raskas taakka
HORNA

Ylämäkeä ja vastatuulta riittää, kun karski suomalainen mies purkaa sisintään. Elämässä ei oikein suju, taakka painaa harteita ja muroissa on oman ohella myös vieraiden pissaa. Onneksi myös miehen sopii nykyään avautua, ja tähän saumaan esikoispitkänsä julkaiseva Metalli Inc. iskee.

Ensi kuunteluilla Raskas taakka herättää nostalgiansekaisia tuntemuksia. Oma historiani käsittää melko kovaa suomihevin diggailua Timo Rautiaisen hengessä, mutta niistä ajoista on jo parisen vuosikymmentä. Metalli Inc. kuulostaa tuulahdukselta juuri näiltä vuosilta, mikä nostaa esiin kysymyksen bändin ajankohtaisuudesta. Toisaalta asiat tuppaavat liikkumaan sykleissä, joten kenties bändin aika onkin juuri nyt.

Hyvää levyä ei kuitenkaan määritellä trendikkyyden mukaan, joten siinä mielessä moisten miettiminen on turhaa. Puhtaasti musiikkia arvioiden Raskas taakka on varsin onnistunut levytys, etenkin debyytiksi. Sen raidoissa on riittävästi vaihtelua ja tarttuvia kuvioita, ja tuotannollisesti homma hoituu hyvällä keskitasolla.

Vahvimpana lenkkinä patsastelee soolokitarasta huolehtiva Elmo J. Karjalainen. Melodia- ja soolo-osastolla maalaillaan maukkaita ja sopivasti tunteisiin käyviä kuvioita, joiden ei tarvitse hävetä kenenkään rinnalla. Myös soundipuoli toimii. Kitaroiden jynkkäys ja rummut toistuvat kirkkaina, eikä paketti aaltoile miten sattuu.

Pakkasta tulee pääasiassa laulusta ja yleisen ankeasta fiiliksestä. Mielipiteeni kalibroimiseksi mainittakoon, että suomalainen masentelumelankolia ja ahistelu on reaalimaailman ilmiönä valitettavan tuttu, mutta musiikissa en jaksa moista nykyään enää yhtään. Levyn poikkeuksen muodostaa Venematka, jonka tarina velallisen viimeisistä hetkistä tuo ilahduttavasti mieleen Lyijykomppanian runoilut.

Bändiä luotsaava Jari Alhanen osoittaa olevansa kohtalaisen kyvykäs säveltäjä, mutta hänen korkea lauluäänensä tasapainoilee ärsyttävän ja persoonallisen rajamaastossa. Ei se vailla tunnetta ole, mutta tiettyä raskasta karismaa ja tummasävyistä julistamista jää kaipaamaan. Vaan eipä se Rautiainenkaan kovin jylhä bassokurkku ole, joten mikä nyt kenenkin sisuksia sitten oikealla tavalla vääntää.

En ihmettelisi, jos Metalli Inc. onnistuisi saamaan levynsä myötä jonkinlaista nostetta. Huomattavasti heikompaakin menoa tähän sarjaan mahtuu. Raskas taakka on lupaava avaus, joka kertoo hyviä asioita miehistönsä musiikillisista kyvyistä, mutta bändin surumielinen asenne ja reaalimaailman kivulloisuuden ympärillä tanssiminen silittävät pahasti vastakarvaan. Makunsa kullakin.

Lisää luettavaa