Virulent Specter lyö heti alkutahdeilla nyrkin syvälle kurkkuun. Tämä on likaista. Tämä on roskaista. Tämä on primitiivistä. Tämä on mustaa kuin yö, eikä tämä ole hauskaa. Virulent Specter on äänivalli, joka ei leiki, paijaa tai hymyile seksin jälkeen.
Satanic Territorial Moloch -levyn tyylistä black metalia tuli paljon ysärin alkupuoliskolla, eikä se noussut silloinkaan erityisen suosituksi tyylilajiksi. Tällaisia suoraviivaisia surinalevyjä on tehty lukemattomia, joten kaipa näille löytyy kuuntelijansa – tai siis tietenkin löytyy, tunnenhan itsekin näitä perverssejä.
Miksihän muuten juuri näillä soolotyypeillä on aina hirveä läjä muita ihan samanlaisia bändejä? Tältäkin jenkkijätkältä löytyvät ainakin Ctenizidae, Arid, Virulent Specter, Black Wilderness ja Wounds. En oikeasti ymmärrä. Ei mitään järkeä.
Jos pidät demotasoisesta black metalista rumalla lofi-tuotannolla, ehkä tämä on juuri sinulle. Pieni varoituksen sana kuitenkin: levy on 44-minuuttinen, mikä on liikaa. Puolituntisena tämä saattaisi upota paremmin, mutta koska kaikki biisit ovat samaa junttaa, luupäistä suorittamista ei jaksa kuunnella.