Mainio muistutus pahasti aliarvostetun yhtyeen lähtökohdista – arviossa Madder Mortemin uusintajulkaisu

Julkaistu Infernossa 8/2019.

Madder Mortem
Mercury
Dark Essence

Norjan metalliskene eli 1990-luvun lopussa selkeää murrosvaihetta. Kovin äärimetallibuumi oli selkeästi laantumassa, ja vaihtoehdoksi nousi kuin tyhjästä Madder Mortemin kaltaisia kokeilullisia bändejä, joiden käsittelyssä metalli taipui usein arvaamattomiin suuntiin.

Legendaarisen Misanthropy Recordsin kaksikymmentä vuotta sitten julkaisema Mercury esittelee kokemattoman ja omalla hellyttävällä tavallaan pehmeän bändin, jonka ilmaisussa doomahtava tunnelmametalli hakee vielä identiteettiään.

Madder Mortemin lähimmät vertaisbändit löytyivät esimerkiksi The 3rd and the Mortalista ja ehkä jopa Paradise Lostista, mutta Mercury teki kaiken oman mielensä mukaan ja levy kuulostaa tänäkin päivänä täysin omaehtoiselta teokselta.

Uusintapainoksen remasterointi on tuonut soundimaailmaan lisää terävyyttä, ja kolmen kappaleen uudelleenäänitykset alleviivaavat albumin ajattomuutta oivalla tavalla. Erityisesti He Who Longed for the Starsia kuuntelee tämän päivän Madder Mortemin käsittelyssä hyvin mielellään. Mukaan on laitettu myös kaksi uutta biisiä, jotka täyttävät nekin tehtävänsä ihan hyvin, mutta eivät tuo mielestäni uusintapainokselle juurikaan lisäarvoa.

Mercury ei ole yhtyeen parasta tuotantoa, mutta se on mainio muistutus pahasti aliarvostetun yhtyeen lähtökohdista ja erityisesti siitä, kuinka omaehtoinen yhtye Madder Mortem on aina ollut.