Liian massiivinen ja vaikeaselkoinen tapaus – arviossa Inter Arma

Arvio julkaistu Infernossa 7/2016.

Inter Arma
Paradise Gallows
Relapse

Mukiinmeneviä julkaisuja puskenut yhdysvaltalainen Inter Arma on edennyt kolmannelle kokopitkälleen. Bändillä on todellinen näytönpaikka, sillä kymmenvuotiaan uran toivoisi tuottavan todella makoisaa hedelmää viimeistään nyt – siis myös kaupallisessa mielessä.

Paradise Gallows on odotetusti kolossaalinen paketti, jonka yhdeksän kappaletta kellottaa täysin järjettömät 93 minuuttia. Ottaen huomioon, että Inter Arman tyylilaji on suurimmilta osin raskassoutuinen ja kokeilullinen sludge/black metal, Paradise Gallowsissa on niin paljon pureskeltavaa, että levyn kuunteleminen yhdeltä istumalta vaikuttaa sulalta hulluudelta.

Albumi ryömii ja rouhii, surisee ja särisee siihen malliin, että yhtye on tehnyt varmasti kovan määrän työtä musiikkinsa eteen, mutta tällä kertaa raja tulee vastaan. Tämä on ikävä juttu, sillä bändin visio oli vielä edellisellä julkaisulla, The Cavern -ep:llä (2014), hyvin kasassa. Nyt mammuttitauti syö musiikilta liikaa tehoja.

Kaipa tämäkin löytää oikeista piireistä faninsa, mutta tavalliselle metallinkuluttajalle kiekko on aivan liian massiivinen ja vaikeaselkoinen tapaus.