Ereb Altorin seitsemäs pitkäsoitto tarjoaa mustaa viikinkimetallia länsinaapurista. Ulfven manaa silmänräpäyksessä verkkokalvoille arktiset metsämaisemat jäisen tuulenvireen ja turmion kera.
Levyllä suuressa osassa olevat melodiat suorastaan vyöryvät päälle, joka instrumentin voimalla, eivätkä petä sen kummemmin lempeässä silittelyssä kuin piiskaamisessakaan. Vaihtelut pimeyden syövereissä uimisesta vuorenhuippujen laelta julisteluun tai raivokkaasta laukkaamisesta mietiskelevään kävelytahtiin täydentävät harmonisesti ja sopivalla frekvenssillä toisiaan. Parhaiten vuorottelu toteutuu levyn vahvimmassa kappaleessa, Wolfcursessa.
Sekä ruotsiksi että englanniksi raikaavat rääkäisyt purevat nautinnollisesti. Välillä mahtipontiseen tematiikkaan sekä sen korkeaääniseen ja puhtaaseen ilmaisuun liittyy kornien kliseiden tuntua, mikä rikkoo tunnelmaa. Lisäksi kitarasoundi kuulostaa ajoittain vähän liiankin tylyltä ja yksiulotteiselta.
Ulfven on melko vakuuttava ja tasainen tuotos, joka kykenee olemaan jylhä mutta välttelemään samalla teennäisyyden vaaraa. Vaikka aivan kirkkain terä jää uupumaan, perinteille kunniaa tekevän yhtyeen voi todeta hoitaneen tehtävänsä tyylillä.