Meluisa mutta melodinen – arviossa Teksti-tv 666

Arvio julkaistu Infernossa 9/2016.

Teksti-tv 666
1,2,3
Svart

Tuore kotimainen lupaus on saanut muutaman vuoden olemassaolonsa aikana osakseen melkoista hehkutusta. Eikä ihme, sillä yhtyeen meluisassa mutta melodisessa krautpunkissa on voimaa ja hypnoottisuutta. Se kuulostaa tuoreelta ja raikkaalta, mutta myös obskuurilta ja ikiaikaiselta. Nyt käsillä oleva kokoelma niputtaa orkesterin kolme tähänastista loppuunmyytyä ep:tä, mikä tarjoaa noviiseille loistavan tilaisuuden tutustua bändin tuotantoon.

Yhtye perustettiin huhujen mukaan ajatukselle, miltä NEU! kuulostaisi jos Jay Reatard olisi liittynyt siihen. Tämä ajatusleikki kertookin aika paljon yhtyeen asenteesta ja musiikista. Ryhmän jäsenet vaikuttavat myös muissa orkestereissa, joista tunnetuin lienee kitaristi Johannes Leppäsen indiepopryhmä French Films. Tämä on mainitseminen arvoista siksi, että Tekstarien ilmaisu on kevyimmillään hyvin lähellä FF:n utuista pop-estetiikkaa.

Ep-trilogia on tasaisen laadukas kokonaisuus, jonka jokainen osa pitää sisällään omat huippuhetkensä. Ensimmäinen levy sisältää pienehköiksi hiteiksi muodostuneet Piritorilta taivaaseen- ja Sä et tuu enää takaisin koskaan -kappaleet, joista etenkin jälkimmäisen melankolinen bassolinja porautuu alitajuntaan.

Toisen levyn aloittaa kesäisen mutta silti kaihoisan johtomelodian omaava, riipaisevan tarttuva Tuhatvuotinen harharetki. Kiehtova instrumentaali Kosminen erämaa kuulostaa siltä kuin Ramones, Television ja Queen of the Stone Age jamittelisivat keskenään. Seuraava raita, Hautakivi, jatkaa käytännössä samalla psykoottisella linjalla, mitä ei katsota tässä yhteydessä ollenkaan pahalla. Kaheksan päivää viikossa onkin sitten kevyempi rallattelu, joka sopii mainiosti teoksen päätösraidaksi ennen kolmanteen osaan siirtymistä.

Viimeisen ep:n huippuhetkiä ovat doorsmaisesti mateleva Metsärosvo sekä yli 11-minuuttinen päätös Kuustoista vuotta sitten, joka rakentaa melodisia teemojaan hitaasti mutta varmasti pitäen kiinni yhtä aikaa niin strukturoidusta pop-sensibiliteetistä kuin jamittelun periaatteista.

Niin hyvä kuin tämä paketti onkin, olen varma, että yhtye avautuu täyteen loistoonsa vasta liveolosuhteissa.