Mieli rimpuilee helpohkosti irti kuulemastaan – arviossa Atlases

Julkaistu Infernossa 6/2019.

Atlases
HAAR
Rain without End

Post-metalia soittavan Atlasesin esikois-ep Penumbra ihastutti toissa syksynä. Nyt tuo julkaisu saa seuraa porilaisviisikon debyyttialbumista. 

Bändin ulosannissa osansa saavat sekä raskaat alavirehakkuut että hennon usvaiset maisemakuvat, jotka limittyvät toisiinsa ilman että yhtenäinen tunnelma kärsii. Yhtye on selvästi venyttänyt ääripäitään: erinäistä maalailua harrastetaan nyt entistä enemmän, mutta muutamaan kertaan meno äityy myös aiempaa äkkivääremmäksi. Samalla kappaleista on tullut selkeiden vaikutelmien kuvaamisen sijasta salaperäisempiä ja astetta synkempiä. 

Vaikka levy kuulostaa hyvin korealta, tunnetasolla sen antimet eivät juuri uppoa ja mieli rimpuilee helpohkosti irti kuulemastaan. Kenties loistava avausrykäisy Neophyte asettaa riman yksinkertaisesti niin korkealle, että kaikki sitä seuraava värjäytyy valjuksi. Ainakin se uljaus, joka teki Penumbran sävellyksistä niin koskettavia, on sisäänpäin kääntyneemmän ilmaisun myötä laajalti kadoksissa. 

Kaiken kaikkiaan HAAR on pienoinen pettymys, mutta Atlasesin yhä lupaavilta vaikuttavia otteita on syytä seurata jatkossakin.