Miellyttävä ja helposti lähestyttävä, vaikkei kanna korkeuksiin asti – arviossa Ajna

Julkaistu Infernossa 4/2020.

Ajna
Rengeteg
Inverse

Poikkeuksellisen taiteellisista unkarilaisprojekteista näyttää olevan kehkeytymässä eräänlainen ilmiö. Ajna antaa oman lisänsä soppaan instrumentaalista ja jokseenkin kokeellista rockia sisältävällä debyytillään, joka kantaa sattumoisin samaa nimeä kuin Thy Catafalquen levy vuodelta 2011.

Trio ei ole lähtenyt kuorruttamaan lämminsoundisia instrumenttejaan kovinkaan kummallisilla kommervenkeilla, mutta onnistuu silti loihtimaan toismaailmallisen tunnelman kuin varkain. Musiikissa on kauniilla tavalla läsnä niin kaiho, valo kuin veikeyskin.

Välillä sävelkimarat menevät turhankin kiiretahtisiksi, ja joskus soittajat tuntuvat keskittyvän liikaa omaan teknisyyteensä yhteisen kemian kustannuksella. Kun askeleet ovat rauhallisempia, kulku on yhtenäisempää ja sävelistäkin kuoriutuu esiin enemmän herkkyyttä. Basisti Piller Györgyn työskentelyä on joka tapauksessa erityisen nautinnollista kuunnella.

Rengeteg on sävellyksellisestä haastavuudestaan huolimatta miellyttävä ja helposti lähestyttävä levy. Jo se on kunnioitettava saavutus, vaikkei kappalemateriaali kanna korkeuksiin asti.