Miellyttävää, mutta jää isompiensa jalkoihin – arviossa Azarath

Julkaistu Infernossa 10/2020.

AZARATH
Saint Desecration
AGONIA

Parikymppisten merkkipaalun sitten viime levynsä ohittanut puolalaisakti jatkaa räväkän modernin kuolometallin parissa. Samalla julkaisu on nykyisen kokoonpanon toinen levy. Alkuperäisjäsenistä on mukana enää rumpali Inferno.

Vaikka yhtyettä on niputettu myös death/blackin laariin, Saint Desecrationillä mustuus ei kuulu kuin korkeintaan tummasävyisissä riffeissä. Tempo on usein nopea, ja bändi onnistuu kuulostamaan hitaammissakin osuuksissa miellyttävän ärhäkältä.

Tiedä sitten, onko tyyli perimässä vai opeteltua, mutta mukana on paljon samaa kuin Vaderin, Behemothin ja Haten kaltaisissa puolalaisbändeissä. Tässä kisassa Azarath jää kuitenkin isompiensa jalkoihin jo sävellyspuolella.

Vaikka soundit ja örähtelylaulu ovat väkevää laatua, Saint Desecration ei tunnu täysin loppuun asti viilatulta. Levyä pyörittelee ilokseen, mutta klassikoksi siitä ei ole.