Lisää ruotsikuoloa Jenkeistä. Denverissä muutama vuosi sitten perustettu Bloodstrike on vanhaa liittoa aivan jokaisessa suhteessa. Yhtyeen nimi, imago, musiikki ja välitetyt tarinat löyhkäävät liki kolmen vuosikymmenen takaisilta tunnelmilta.
Välittömästi tutulta kuulostava kitarapörinä on mallia HM-2, ja sama fiilis ulottuu vahvasti myös itse kappaleisiin. Paikoin materiaali on kun vanhoilta Grave-kiekoilta pöllittyä, mikä ei ole lainkaan huono asia. Muutoin mätkettä toimitellaan muiden klassisten 90-luvun alun kuolettajien hengessä, ja löytyypä jyrästä Bolt Throwerinkin kaikuja. Varsin kelvollisia riffejähän tässä heitellään.
Mitään uutta kuviosta on turha hakea. Blastia ei pahemmin harrastella, ja homman nimenä on keskitempoisuus ja armotta jauhavat tuplabassarit. Mausteita löytyy lähinnä maatuneita tunnelmia välittävistä kitararamelodioista, ja siinäpä se väritys sitten onkin.
Basistin ja pätevästi oksentavan laulajan tontit on miehitetty naisvoimin, vaikka moista ei kai pitäisi nykyään erikseen edes mainita. Pätevästi ukot ja akat kuitenkin viskovat. Vielä kun saisivat ripauksen omaa ilmettä ja entistä tappavampia riffejä, niin tohtisi riemuita ihan tosissaan.