Viitisen vuotta sitten perustettu monikansallinen yhtye on vähän kaikkialla kitaroineen Bill Hudsonin hengentuotos. Entinen Twilight Force -mies Christian Eriksson on pistetty vaihtoon tässäkin porukassa, ja nyt laulajan tonttia hoitaa brasilialainen Guilherme Hirose. Mies kuulostaa muuten aivan Michael Kiskeltä.
Eihän siinä ole vielä tarpeeksi Helloweenia, joten kolmosraidalla kuullaan Hanseneita – vanhempaa mikin ja nuorempaa kitaran varressa. Kaiken kukkuraksi albumin loppupuolelta löytyy coverointi Iron Maidenin Judas Be My Guidesta. Biisiin on ammennettu Northtalen omaa soundia, mutta sitä ei ole uitettu missään mahdottomassa power-liemessä. Niin moni asia olisi voinut mennä pieleen, mutta nämä kaverit onnistuvat väistämään kaikki luodit.
Siinä missä yhtyeen debyyttilevy on tylsää modernia poweria neoklassisella tilutuksella, seuraajansa yllättää monipuolisuudellaan ja tiukkuudellaan. Etenkin brasilialaisesta kansanmusiikista otetut vaikutteet yllättävät iloisesti.
Viimeiset kaksi biisiä tuntuvat Maiden-revittelyn jälkeen hieman irrallisilta, mutta levyllä on tehty monta asiaa oikein. Ehkä tämä todella on Hudsonin hehkuttama uusi alku.