Monipuolinen laulajatar pääsee oikeuksiinsa – arviossa Tarja Turunen

Arvio julkaistu Infernossa 7/2016.

Tarja Turunen
The Brightest Void -ep & The Shadow Self -albumi
Ear

Tarja Turunen vauhditti uuden albuminsa promoamista kesällä julkaistulla The Brighest Void -ep:llä, joka on yhdeksän biisin mitassaan sievoinen sekamelska – kuten tällaiset julkaisut tuppaavat helposti olemaan.

No Bitter End on popmainen aloitus, joka ei juuri korvakäytäviä hemmottele. Sitä seuraava duetto Michael Monroen kanssa on sitä vastoin yllättävän toimiva pläjäys. An Empty Dream on myös hyvin rakennettu kokonaisuus, jonka mystinen tunnelma sopii Tarjalle erinomaisesti. Ep:n päättää Within Temptationin Tarja-hitti Paradise (What About Us), jonka uusi versio on toimiva. Lopuista esityksistä ei jää paljon sanottavaa.

Itse Shadow Self -albumi voi olla vahvempi kuin mikään edeltäjistään, mutta kaipaisi silti Midaksen kosketusta.

Vaikkakin soolomateriaalinsa on ollut vaihtelevaa, olen aina nauttinut Tarjan äänestä. Shadow Self on siksi mukava julkaisu, että vaikka biisimateriaali ei ehkä ole keskivertoa heavyä parempaa, Tarjan laululle on annettu mahdollisuuksia loistaa. Monipuolinen laulajatar pääsee oikeuksiinsa käyttäessään äänensä jokaista nyanssia.

Äänimaailmaltaan ja soitoltaan albumi on hyvin onnistunut. Demons In You -biisillä vieraileva sinitukkainen Alissa White-Gluz tuo ärinällään mukavaa kontrastia, ja biisi onkin Love to Hate -nimisen haikean rockveisun kanssa albumin vahvinta tarjontaa.

Tarjalla on vankka fanikuntansa, joka varmasti osaa arvostaa levyä taivaisiin. Ulkopuolisena voin sanoa, että Tarjalla on upea ääni ja lavakarisma, mutta biisimateriaalinsa voisi olla huomattavasti vahvempaa. Odotan vieläkin Tarjalta levyä, joka antaisi hänelle mahdollisuuden loistaa niin kirkkaasti kuin pystyy. Hän kun sen ansaitsisi.

Lisää luettavaa