Muhju ja mätä tuoksuvat sankasti – arviossa Rat King

Julkaistu Infernossa 1/2020.

Rat King
Vicious Inhumanity
Within the Mind

Seattlen Rottakuninkaat rouhivat death’n’grindiaan sangen tymäkästi. Vaikka kitaristi-laulaja Ricardo Racinesin ja basisti-laulaja Daniel Racinesin soittimetkin ovat pinnassa, rumpali Carlos Delgadon orgaaninen svengi kiinnittää huomion.

Muhju ja mätä tuoksuvat sankasti, kun kolmikko survoo vaikkapa Borratanicon maaliinsa. Chaleco De Billetes laukkaa hengästyttävällä vauhdilla, mutta seuraava kappale Soledad louhii jo huomattavasti hitaammalla tempolla. Kappale ei ole levyn kärkikastia, mutta Racinesien basso- ja kitarasoolot jäävät mieleen.

In Quiet Sleep sisältää lattarirytmejä syvimmistä viemäreistä. Meininki on muutenkin tiukka, ja trio onnistuu luomaan kappaleeseen keskivertogrindia kiinnostavampia melankolisia äänimaisemia. Zeron introssa tuoksahtaa vanhan koulun Sepultura, ja muutoinkin bändejä yhdistää jokin syvempi grooven ymmärrys. Stranded on tästä hienoin esimerkki.

Rat King hallitsee teknis-progressiivisen tikkauksen ja suoraviivaisemman junttauksen, eivätkä elementit riitele keskenään. Bändi on myös tajunnut olla kiillottamatta soundimaailmaansa. Jos oma mukavuusalue löytyy death metalin, grindin ja sludgen epäpyhästä kolmiosta, Vicious Inhumanity on varma valinta.