Helsinkiläinen Dø palaa kolmannella levyllään. Projekti on kestänyt pitkään, sillä albumin kappaleita ryhdyttiin tekemään jo vuonna 2019, mutta muun muassa korona sekoitti kuvioita. Aineksia kannattaa kuitenkin kypsytellä pitkään, jos lopputulos on näin murskaava.
Mystinen, stoner doomista ja päihdyttäviltä tuotteilta haiskahtavasta psykedeliasta aineksia ottava kokonaisuus ei ole järin omaperäinen, mutta sitäkin vakuuttavampi. Mielleyhtymiä syntyy Electric Wizardista Ufomammutiin ja Neurosisista Bongripperiin, mutta Dø erottuu sillä, kuinka selväpiirteisenä se säilyttää raskaimpienkin kohtien kitarapörinät. Tässä suhteessa vertailukohdaksi nouseekin toinen kotimainen bändi Craneium. Näillä yhtyeillä kielisoitinten soundi on samaan aikaan erotteleva ja äärimmäisen murea.
Ärinälaululla maustetun raskauden oheen heitellään tajuntaa laajentavaa tähtipölyä retrohenkisillä syntetisaattoriujelluksilla ja tyylitietoisesti efektoiduilla kitaroilla.
Vahvasti suositeltavaa levyä voi vinkata kuunneltavaksi kuulokkeilla. Viimeistään silloin ulottuvuuksien väliset rajat räjähtävät auki. Missään nimessä ei kannata napsia kuunteluun yksittäisiä kappaleita, vaan sukeltaa kokemukseen koko levyn mitalla.