Vuosituhannen alusta toiminut alankomaalainen vaihtoehtorockyhtye julkaisee ensimmäisen levyn uuden laulajattarensa Sanne Mieloon kanssa. Jos bändin alkuperäissolisti Manda Ophuis hallitsi kirjavankirkkaan ulosannin, tuore keulahahmo ei jää muuntautumiskyvyssä lainkaan toiseksi.
Bändin viides levy kattaa mukavan monipuolisesti eriasteisia tunnelmatasoja vivahteikkaasta rockpoljennosta pehmeisiin balladeihin. Melko runsailla elektronisilla elementeillä soppaansa maustavan yhtyeen ilmaisu näyttäytyy varsin ennalta-arvaamattomana ja yllätyksellisenä. Värisävyjä muutetaan kursailematta, yhtenäistä linjaa menettämättä, ja kameleonttimaisuus onkin yhtyeen vahvuus.
Toisinaan, kuten levyn nimikkokappaleessa, yhtye heittäytyy flirttailemaan jenkkiläisen valtavirtarockin kanssa. Tällaisina hetkinä bändi hieman lipsuu vahvuudestaan, mutta onneksi vain hetkeksi. Valtaosa levystä taituroidaan kekseliään ja ajattoman kuuloisen vaihtoehtorockin äärellä. Levyn keskeisimmät tehotekijät ovat oivallisesti varioitu kitarointi sekä sielukas ja taipuisa laulanta.
Yhtyeelle voi povata uuden laulajan myötä valoisaa tulevaisuutta. Uskoisin, että levyn eläväiset ja nyanssirikkaat kappaleet ovat kovaa valuuttaa myös liveolosuhteissa.