Niin aneeminen pohjavire, että jalka ei ala naputtaa edes varovaisesti – arviossa Elixir

Julkaistu Infernossa 5/2020.

Elixir
Voyage of the Eagle
Dissonance

Toista paluutaan tekevä Elixir on NWoBHM-porukka, jonka ura ei urjennut sen kummemmin 1980-luvun kahdella levyllä kuin tuottoisalla 2000-luvun alkuvuosikymmenelläkään. Voyage of the Eaglen perusteella toivo saavuttaa uutta diggarijoukkoa oman lähiympäristön ulkopuolelta ei ole tässäkään ajassa kummoinen.

Bändi veivaa edelleen perusheavyä, jonka vanhakantaiset juuret kuuluvat selkeästi. Koko touhussa on kuitenkin niin aneeminen pohjavire, että jalka ei ala naputtaa kappaleiden tahdissa edes varovaisesti. Tuotanto on kaikin puolin latteaa, ja laulaja vetää kapea-alaisesti ja innottomasti kuin aamun sanomalehteä ääneen lukisi. Biisien haikeus ja raskaus on sekin hyvin pintapuolista.

Vain kaksi seitsemästä viiden eri vuosikymmenen aikana julkaistusta Elixir-täyspitkästä on tullut saman lafkan kautta. Tämä kertoo bisneksen muutoksen lisäksi myös siitä, miten menneessä elävien seniorien musapuuhastelujen yhdistäminen vanhoihin vähäisiin meriitteihin on sekä taiteellisesta että kaupallisesta näkökulmasta erittäin hankalaa.