Kotimaisen Ghost Worldin kotikutoinen indiepop kuulostaa edelleen tekijöiltään. Yhtyeen musiikista paistaa ihastuttavalla tavalla läpi niin beatlesiaaninen psykedelia, Kraftwerkin motorik-estetiikka kuin syvän etelän soulkin. Saatekirjeen mukaan bändin kolmas levy on mixtape yksinäisille sekä kokoelma tarinoita täyttymättömistä unelmista ja lupauksista. Kieltämättä levyn nukkavierussa mutta sympaattisessa tunnelmassa onkin jotain sellaista, että siitä tekee mieli nauttia yksin.
Altar ei ole lähtökohdistaan huolimatta epätoivoinen levy, vaan se kuulostaa paikoitellen jopa melko pirteältä. Etenkin vierailevan saksofonistin Matti Leponiemen maukkaat puhaltelut ovat karkkia korville, ja niitä olisi mielellään kuunnellut enemmänkin. Mutta eipä siinä, kyllä kuusihenkisellä yhtyeellä riittää tarjottavaa omastakin takaa.
Ghost World on tehnyt monta asiaa oikein, mutta lopulta on myönnettävä, että Altar ei onnistu valloittamaan puolelleen aivan täysin. Muutamat kappaleet jäävät omaan makuuni hieman turhan aneemisiksi. Parhaiten tässä taloudessa puolestaan kolahtivat unenomainen Blood, intensiivisellä kitarariffillä varustettu Toast World ja ihastuttava r’n’b-pala T.I.M.E.