”Nyt ei lähde täysillä” – arviossa Grave Pleasures

Levyarvio julkaistu Infernossa 9/2015.

27.11.2015

Grave Pleasures
Dreamcrash

Columbia
3_5_kirvesta

On mahdotonta olla vertaamatta tätä yhtyettä Beastmilkiin, eli bändiin, jonka jatkeena Grave Pleasures miehistön- ja nimenvaihdoksen jälkeen toimii. Beastmilk-debyytti Climax (2013) räjäytti monta pankkia, mutta samaa ei voi valitettavasti sanoa Dreamcrashistä.

Siinä missä Climax edusti rosoista 2000-lukulaista post-punkia, Dreamcrashissä on enemmän 1980-luvulta tuttua punkin jälkimaininkien tunnelmaa. Yksinkertaisen tarttuvuuden on monin paikoin korvannut kokeilevampi ja ”haastavampi” ilmaisu. Harmillista, että biiseistä on tullut samalla – paradoksaalisesti – hajuttomampia ja niiden tarttumapinta on toisinaan lähes olematon.

Hienoja hetkiäkin löytyy. Kerrasta tarttuva New Hip Moon ja reippaasti etenevä Taste the Void ovat selvää Beastmilk-jatkumoa. Myös tomikomppeineen laukkaava Crying Wolves sekä kuuntelujen myötä kasvava, hieno ja rauhaisa Crisis toimivat moitteetta. Muissakaan biiseissä ei ole varsinaisesti vikaa, odotukset vain olivat turhan korkealla, eikä niihin pystytty vastaamaan.

Mat McNerneyn laulussa on kiekuvaa valitusta ja tummaa kohtalokkuutta hyvässä suhteessa. Climaxia selkeämpi soundimaailma tuo esiin sekä eri instrumentit että musiikin nyanssit, ja kappaleiden kerrokset avautuvat hienolla tavalla.

Ehkä tämä tästä ajan kanssa, mutta juuri nyt ei lähde täysillä.

Lisää luettavaa