Hyvinkäällä vuonna 2015 perustettu Deathgoat on julkaissut toistaiseksi vain demohenkisiä näytteitä, eikä bändillä ole vielä edes Metal Archives -sivua. Täysin puskista tuleva debyyttipitkä Regurgitated into Existence kuulostaa tähän nähden lähes laittoman valmiilta, sillä tässä ei todellakaan madella. Ei missään mielessä, ei kenenkään edessä.
Yritin oikein miettiä, mitä lastentauteja levystä saisi kaiveltua, mutta sellaisia ei yksinkertaisesti löydy. Vanhan liiton death metalia tykitellään pääosin ruotsalaistyylisesti. Vaikutteet sidotaan yhteen Slayer-henkisellä mutkattomalla kaahauksella, ja homma yksinkertaisesti toimii.
Kaikki on linjassa. Jopa selkeänraskas soundimaailma on saatu viilattua hyvin kohdalleen. Bändi osaa istuttaa riffiensä taustalle myös pahaenteistä melodisuutta. Jotain tyylitajusta kertoo sekin, että blastin pariin ei ole pakko päästä heti avausraidan ensitahdeilla. Nopeampaa tärinää ja hitaampaa jyrää annostellaan draaman kaari huomioiden. Keskiössä toimii niskaan käyvällä tempolla etenevä tasaisen tappava ja suoraviivainen komppi.
Useampi raita tuo mieleen Slayerin Chemical Warfaren määrätietoisen takomisen. Komppia ja riffiä ei heitellä pitkin poikin, ja keskittymiskyky pidetään yllä pidempiä pätkiä kerrallaan. Kun jauhetaan, niin sitten saatana myös jauhetaan.
Kulmikkaampaa ja teknisempää kuoloa haluaville Deathgoat on huono tuttavuus, mutta vaikkapa Graven Into the Graven ja Slayerin Haunting the Chapel -ep:n ystäville tästä pitäisi löytyä paljon mehusteltavaa. Kova on.