Oiva pakomatka muihin ulottuvuuksiin – arviossa Pyrior

Julkaistu Infernossa 4/2020.

08.09.2020
Pyrior
Fusion
Tonzonen

Kovat ajat vaativat positiivista musiikkia. Fusion on berliiniläisen kolmikon neljäs albumi, ja se on nimetty osuvasti. Leppoisasta tunnelmasta huolimatta Fusionin äänimaailma on iso ja muhkea, eikä trio sorru vain tuijottelemaan kenkiään. Rummut, kitara ja basso ovat hienosti tasapainossa, ja bändi on voinut sovittaa kappalerakenteitaan muutenkin kuin laulun ehdolla.

Rönsyilevät äänimaisemat toimivat oivana pakomatkana muihin ulottuvuuksiin. Ruksia voinee laittaa ainakin space rockin ja raskaamman postrockin kohdalle. Sekalaisten vaikutteiden yhdistely on aina haastavaa, mutta nyt ovat ammattimiehet asialla.

Adenine alkaa rauhoittavalla akustisella kitaroinnilla kuulostaen jopa folkahtavalta. Kappale pohjustaa Spliceria, joka on levyn pirskahtelevimpia kappaleita. X käynnistyy svengaavan huuruisesti 70-luvun tapaan, kunnes bändi loikkaa Toolista muistuttavaan, nykivämpään progeiluun.

Erinomainen Thymidine tuudittelee lähes uneen, mutta Norfairÿn jykevät rummuttelut ja bassot palauttavat kuulijansa ruotuun. Fusion on trippailevaa jammailua, ja bändin sovituksissa on mielikuvitusta. Päätöskappale Cytosine maalailee ambient-tunnelmia, ja tärykalvoille jää miellyttävä toivonkipinä.

Lisää luettavaa